tiistai 2. joulukuuta 2014

Pisaroita








    I'm alive! Vähän on bloggailu jäänyt, elämä on ollut ihan sotkussa opiskelun aiheuttaman ylirasituksen ja sairastumisen myötä, mutta toipumassa ollaan. Enkä kuollut edes siihen syöpään, jonka luulin minulla olevan, ja jota ei sitten ollutkaan. Mutta koulun lopetin, tällä hetkellä pidän pientä paussia kaikesta (okei en ihan kaikesta sentään, tässä istun ja kirjoitan teille!) ja kattelen sitten ensi vuoden puolella, mitä teen. Lukio voisi yhä olla se vaihtoehto, tosin iltamuotoinen sellainen. Sinne pääsisin vasta syksyllä kun olen täysi-ikäinen, kenties kulkemisen helpottamiseksi minun pitäisi myös muuttaa tuohon naapurikuntaan. Alkuvuotta ajatellen kävin tutustumassa nuorten työpajalla, jossa liimaillaan kimalletta lasipurkkeihin ja saadaan siitä rahaa. Harkitsen vahvasti.

    Tänne blogiin minulla ei muutoin hirveästi asiaa ole, sillä Ginga ei oikein nappaa tällä hetkellä - sain tarpeekseni GDW:n sekoilukohtauksista ja pohdin, ostanko koko suomijulkaisua enää ollenkaan. Ekstramangat ja muut Takahashi-julkaisut varmaan tulen kyllä ostamaan. Vanha kunnon GNG on tottakai yhtä rakas kuin ennenkin, tällä hetkellä laitan rahani muuhun mutta haluaisin kyllä joku päivä vielä jatkaa sen oheistuotteiden keräilyä.
    Blogihan on nimellisesti kuitenkin myös valokuvausblogi, joten köh siinä teille köyhä kuvasato sumuiselta syyspäivältä, kun usvapisarat kimaltelivat kaikkialla ja oli kaunista. Pajuissakin oli kissoja ja kissojen karvat pieniä piskoja täynnä, harmi ettei yksikään kuva niistä onnistunut.

    Ehkä voisin siis kokeilla elävöittää valokuvausharrastustani tai jotain, en ihan haluaisi tätä blogia jättää. Joskus muinoin tuossa sivupalkissa oli kysely, haluaako kansa nähdä kuvia Japanista ostamistani vaatteista. Vastaus oli sangen yksimielinen kyllä, mutta minun täytyy nyt pyytää anteeksi ja kertoa, etten ainakaan vielä ole saaut kyseisiä kuvia otettua. Minulla kun ei ole kameraan jalustaa, luulin saavani sellaisen hankituksi kesäkelien aikana mutta eipäs sitten onnistunutkaan. Nyt on vähän turhan kylmä kuvata ulkona kesävaatteita, kattoo nyt jos saisin sen jalustan ja keksisin missä kuvata sisällä. Ehkä sitten!

    Tämä teksti on taas hyppelyä asiasta toiseen, pisaroita sieltä ja täältä, ja lopulta en edes tiedä miksi kirjoitan. Mutta on kuitenkin kiva kirjoittaa, kiva jos joku sattuisi lukemaan. Mielessäni kävi myös hurja ajatus, että voisin yhdistää tämän blogin ja lemmikkiblogin asiat vaikkapa sitten, kun muutan omilleni. Saisin sujuvasti kaiken yhden otsikon alle, uskoisin että elämästäkin tulee yhtenäisempää kun asumme omassa kodissa - minä ja karvapallot, montako niitä sitten tuleekaan olemaan. Kaksi nyt ainakin. Lauman muovinen puoli saisi sitten jatkaa eloaan omassa blogissaan. Tämä TCT ja lemmikkiblogi kun ovat melko vaikeita pitää aktiivisena, ehkä jos kasaan enemmän juttua yhteen blogiin niin saataisiin kahden kuolleen sijaan yksi elävä blogi! Itse ainakin tykkään ajatuksesta postailla samaan paikkaan sekä elukoista että vaikkapa sisustuksesta. Pitää miettiä tätäkin vaihtoehtoa vielä ~

sunnuntai 31. elokuuta 2014

Japanigingaa ja vielä vähän Miyauchia



    Huomaatteko lukion alkamisen? Hiljaista on ollut blogissa. Nytkin minun pitäisi kirjoittaa esseetä, esitelmää ja referaattia tiistaille, mutta postaan tänne. Älkää ottako mallia.

    Japanipostailut jatkuvat yhä (ja pelastavat meidät vielä pidemmältä hiljaisuudelta, sillä tämänhetkisestä elämänmenosta ei ole oikein mitään kerrottavaa). Nakano Broadwayn Mandarakessa käydessäni olin ensin pyörtyä siitä mangapaljoudesta ja ajattelin, että eihän täältä hyvänen aika ikinä löydä sitä mitä etsii. Käytävän täydeltä mangaliikkeitä, enkä minä ulkomaalaisena ainakaan ymmärtänyt, oliko ne jaoteltu jotenkin loogisesti. Siispä kiertelin näyteikkunoita loputtoman tuntuisia mangarivejä tutkien ja yritin bongata Gingaa. Yhden liikkeen näyteikkunahyllyissä sitä olikin, GNG:n toinen julkaisu kokonaisena settinä. Siispä sisään ovesta ja miettimään, että mitenköhän täältä puljusta olisi tarkoitus löytää sarjaa lisää. Onneksi myyjät on keksitty.
    Takahashin mangoille oli varattu kaksi pikkuista hyllyä, suurin osa tarjolla olevista pokkareista oli Weediä. Se minulta löytyy kuitenkin kokonaan, joten ilahduin kun siellä oli myös ihan kivasti GNG:n ensimmäistä julkaisua josta minulla oli vain yksi kirja. Lastasin syliini kaikki ne, ja hetken tuumittuani ja halpoja hintoja ihailtuani lätkäisin vielä kasan päälle muutaman Orionin. Tyylivertailun vuoksi otin mukaan myös Yamatoa niin sarjan alku- ja loppupäästä kuin vain oli tarjolla. Toinen hyllyistä oli melkein tyhjä tämän jälkeen ja hiippailin kassalle syli täynnä Gingaa ja tunsin olevani taivaassa :'DD
    Myöhemmin palasin vielä uudestaan tähän kauppaan ja ostin yhden kirjan Rozen Maidenia ihan vain koska Kirakishou, sekä vielä yhden Orionin lisää ihan vain koska Andy.

    Mukaan lähtivät siis lopulta GNG:n osat 1-3, 6, 7, 9-11 ja 17, Orionia 2-4 ja 21, sekä vielä Yamatot 2 ja 16. Jokaisella hintaa suunnilleen 2 euroa. Kovin hyvin en ole näihin ehtinyt vielä tutustua, vähän tarkistanut kuntoa (mitä ei kaupassa päässyt tekemään, olivat muoveihin käärittyjä), ilahtunut siitä että GNG-mangoissa oli jokaisessa eri kuva Takahashista, sekä tutkinut Orionin ja Yamaton piirtotyylejä. Jälkimmäisestä miulla on teille nyt pari kuvaakin, samoin kuin perus ryhmäkuvia näistä ostoksistani sekä tuore hyllykuva. Lisäksi ostin toisesta kaupasta kakkosluvun Akame-sarjaa. Sen hankkiminen jäikin sitten tuohon yhteen lehteen, koska loput sen sisällöstä oli niin traumatisoivaa etten halunnut tuoda enempää moisia mukanani. Kotiin päästyäni leikkelin Akamet kokoelmaani talteen ja paiskasin lehden paperinkeräykseen :'D
   Ps tiedän, näiden kuvien kokovaihtelut on syvältä mutta muokkausohjelmat eivät ole ystäviä ja olen liian väsynyt sotimaan niiden kanssa nyt, saati sitten ajattelemaan loogisesti. Anteeksi D:









Pörröinen Yamato sarjan alusta...

Sekä sitten jo huomattavasti Giniä muistuttava sarjan loppupäästä. 

Ramune-pulloilla alkaa elintila käydä ahtaaksi :'D
Ignoratkaa kaikki epäoleennainen, kuten kasa valkoista hiusta kuvan reunassa.



    Niin ja sitten se Miyauchi. Jonkin ajan kuluttua keikalla käymisestä selailin hänen blogiaan ja löysin postauksen tuosta päivästä. Ja saman tien meinasin pudota tuolilta, kun tajusin että herranen aika, tässähän puhutaan minusta! Postaukseen oli myös kommentoitu - ja kommentissakin puhuttiin "suomalaisesta naisesta". Koska oma blogin lukemiseni on täysin googlen kääntäjän varassa eikä sillä oikein selvinnyt tuon enempää, pistin sähköpostia Kanjikaveri-sivuston ylläpitäjälle ja kysyin voisiko hän kääntää tekstit minulle. Joten tässä kohtaa suuri kiitos hänelle! Laitetaan nämä nyt teidänkin luettaviksi, pitää varmaan itselleni kehystää seinälle tai jotain koska oi niin nätisti ovat miusta kirjoitelleet ;__;

"Suureksi yllätyksekseni siellä oli Suomesta kotoisin oleva nainen.
Hän ei ymmärrä japania, mutta ymmärrys syntyi sydämeen laulujen kautta"
- Miyauchi

"Suomalainen nainen oli minun lähettyvilläni ja kun hän kuunteli lauluasi hymy kasvoillaan ja innostuneena, sait hänet ymmärtämään. Se oli ihmeellinen tunne. Hän ei tiennyt mistä laulut kertoivat, mutta hän tunsi sen varmasti sydämessään. Se oli päivä, joka vahvisti uudestaan musiikin jaetun riemun ja ilon"
- Kommentoija

Ja minä kun olen nimenomaan sanonut, että en tarvitse sanoja musiikin ymmärtämiseen! Näkyyköhän se päälle päin vai mitä tämä nyt on, aww en ehkä kestä. Jos joku nyt haluaa itse postausta hiippailla katsomaan, niin klikkaa tästä sitten ~

lauantai 12. heinäkuuta 2014

Kahvilla kissojen kanssa




    Ennen Japaniin lähtemistä olin lukenut kissakahviloista ja todennut, että tuollaiseen on päästävä! Yksi löytyikin kivan läheltä koulua. Tämä kahvila sijaitsee suunnilleen keskellä Shibuyaa, tyttöjen Shibuya 109 -ostoskeskuksen lähellä. Kahvilan pieni mutta huomiota herättävän oranssinpunaisena välkkyvä kyltti on melko helppo bongata 109:n luona liikuskellessaan, vaikka muutoin huomio ei ehkä kiinnittyisikään kerrostaloon, jossa tämä sijaitsee. Muistaakseni toinen tai kolmas kerros, helppo tuonne on löytää kunhan ensin näkee kyltin!

   Kahvilaan maksetaan eräänlainen sisäänpääsymaksu, joka määräytyy sen mukaan kauanko siellä aikoo oleskella. Hintaan sisältyy juoma, jonka mukana tuodaan myös pari keksiä, suklaapalaa tms - keksi muuten maistui ihan piparilta! Kun tarkat ohjeet kissojen käsittelystä on luettu, kengät riisutaan eteisen puolelle ja sitten astutaan sisään itse kahvilaan. Siellä vierailijalle annetaan tohvelit jalkaan ja tämän laukku otetaan talteen säilytyspussukkaan. Kahvilan puolelle saa ottaa siis omista tavaroistaan mukaan vain kameran ja puhelimen. Kädet pestään huolellisesti ennen kissojen luo menemistä, ettei tuo sisään pöpöjä tai mahdollisesti haise voimakkaasti muilta kissoilta.
    Sitten saakin istahtaa mieleisensä pöydän ääreen tai kierrellä tutustumassa kissoihin, kunnes juoma saapuu. Kissoja, joilla oli panta, ei saanut koskettaa. Pitkäkarvaisten kohdalla tämä oli hankalaa, sillä kissaan melkeinpä pakostakin täytyy koskea siirtääkseen sen karvoja kaulalta, jotta näkee onko sillä panta...
Kissoille voi ostaa ruokaa, jonka avulla ne voi houkutella lähemmäksi itseään. Tuolla rajoitus oli kolme ruokanappulaa per kissa, ettei niitä lihoteta liikaa. Kissojen kanssa saa myös leikkiä tarjolla olevilla leluilla. Lisäksi suloisesti ja kodikkaasti sisustetussa kahvilassa oli kirjahyllyjä joista saa ottaa itselleen lukemista - tietysti vaikkapa söpöä kissamangaa! Myös seinillä oli paljon kissojen kuvia yms. Varsinainen kissafanin taivas, sanoisin.

    Itse kisulit enimmäkseen nukkuivat, mutta ruokapurkkien äänen kuullessaan niihin kyllä tuli virtaa. Ne tuntuivat tosin olevan muutoinkin aktiivisempia sillä kerralla, kun kävin tuolla vähän myöhempään illalla. Joten suosittelen siis ilta-ajankohtaa mikäli aiotte kisukahvilassa käydä, päivällä siellä oli vähemmän porukkaa mutta kissat olivat enimmäkseen omissa oloissaan nukkumassa eikä niitä päässyt paijailemaan niin paljon. Kaikki kuvat ovat siltä kerralta kun kävin siellä aiemmin päivällä (syystä että toisella kertaa kamerastani loppui akku, argh) joten kuvissa esiintyy paljon nukkuvia kisuja!



Kissojen nukkuma-asennot ovat joskus varsinainen mysteeri. Näyttää aika
epämukavalta? 




Tämä otus istuskeli pöytäni alla koko ajan kun join teetäni :3 


Kahvilassa tosiaan ei tarvitse istua yksin! Karvapallot pitävät vierailijalle seuraa,
varsinkin jos tällä on tarjota niille herkkuja. 

Muhkea otus! Tuossa hyllykössä oli mm. Nekopanchi-mangoja, istuin tuon korissa
nukkuvan valkoisen kissan seurassa niitä selailemassa. 

Hänen, siis n_n 

Kahvilassa oli paljon erilaisia kiipeilytelineitä, piilopaikkoja ja muita virikkeitä kissoille. Ja
ne jopa käyttivät niitä, miksi oi miksi omat kisuni eivät ikinä innostu tällaisista... :'D


    Lähtiessäni sain vielä lahjaksi postikortin, kissan kuvalla varustetun sellaisen tietysti. Kahvilassa oli myös pieni vitriini, josta sai ostaa erilaisia kissaesineitä muistoksi tai tuliaisiksi. Ylipäätään paikka oli todella suloinen ja suosittelen ehdottomasti, jos joskus matkustatte Japaniin ja tykkäätte kissoista! Kissakahviloitahan löytyy muualtakin päin maata, tosin käytännöt jne saattavat niissä poiketa hieman tästä kahvilasta. Kerroin nyt tästä missä itse kävin, harmikseni en ehtinyt metsästää enempää kisukahviloita. Olisin tahtonut käydä myös pupu- ja koirakahviloissa, sellaisetkin olisivat varmasti näkemisen arvoisia. Ehkä joskus!

perjantai 4. heinäkuuta 2014

Miyauchi! 宮内 タカユキ!




    Öh ihan tosi minä yritin tuon otsikon kanssa. Ennen kuin päästään asiaan, ilmoitan kuitenkin että olen päässyt elossa kotiin, etten kitunut tällä lennolla niin pahasti, että järkytyin kun vessanpönttöjä ei lämmitetäkään tässä maailmankolkassa ja että oli kuitenkin kiva palata noiden kolmen viikon jälkeen. Vähän alkoi jo tulla ikävä kotiin kun en ole koskaan ollut näin kauaa poissa tutuista maisemista, mutta täytyy sanoa että lähtisin uudestaankin! Paljon jäi vielä näkemättä ja kokematta, vaikka lopetinkin sen aikaani syövän koulun viimeiseksi viikoksi. Silti en ehtinyt kaikkea mitä olisin halunnut, harmillista. No, siinähän on kuitenkin hyvä syy matkustaa jossain elämänvaiheessa taas takaisin Japaniin!

    ... Ja huomaatteko että kirjoitan tätä hyvin väsyneenä ok toivottavasti ette. Tosiaan, en jaksanut takuta pikkuläppärini hiiren kanssa enää joten päätin siirtää loput japanipostailut tänne Suomen puolelle. Olisin postannut kissakahvilasta ensin, mutta Apyli/Anni/kutsunsuakohtasiksiaapoksi olisi varmaan hirttänyt minut. Toisaalta nyt Peeta varmaan hirttää minut kun ei vieläkään saa kisukahvilakuviaan, kaikkia on vaikea miellyttää...
    Okei nyt asiaan, pölisen taas kaikkea turhaa alkuun. Eli tuota niin niin, lupaan pyhästi että yritän kirjoittaa selkeästi, sensuroida liiallisen fanityttöilyn ja rajata huutomerkkien ja kuvien määrän siitä vähän reilu sadasta johonkin vähän pienempään lukuun! Ehkä ette kuitenkaan jaksaisi selata yli sataa lähestulkoon samanlaista kuvaa, vai?

    Sain kuin sainkin siis lipun Miyauchin keikalle Yokohamaan 22.6! Kyseessä oli hyväntekeväisyyskonsertti, jossa oli useampia esiintyjiä. Ja siis nimenomaan sain sen lipun, olisin ostanut itse mutta isäntäperheeni halusi lahjoittaa omia rahojaan hyvään tarkoitukseen. En pistänyt vastaan. Paikan sijaintikin oli loistava, minä kun asustelin lähiseudulla ja kuljin junalla joka aamu Yokohaman ohi kouluun.
    Kommelluksilta ei tietenkään säästytty, vaikka isäntäperheeni jäsen olikin edellisenä päivänä vienyt minut keikkapaikalle jo kertaalleen, etten eksyisi matkalla. Olinkin paikalla hyvissä ajoin ja istuskelin pari tuntia odottamassa. Ovet aukesivat ja tepastelin sisään - jolloin selvisi että minulle oli näytetty ihan väärä paikka! Henkilökunta vain pudisteli päätään ja kertoi, ettei tämä tapahtuma ole täällä. Eipä muuta kuin kauhealla kiireellä (konsertin alkuun oli vajaa puoli tuntia, enkä tiennyt monentenako Miyauchi esiintyy) vielä kaksi juna-asemaa pidemmälle ja sitten juoksin kuin hengenhädässä asemalta oikeaan paikkaan, varmistaen joka risteyksessä paikallisilta että olenhan menossa oikeaan suuntaan. Ja minä kun olin aamulla laittautunut oikein edustavaksi jospa pääsisin idoliani tapaamaankin, enpä näyttänyt kovin edustavalta enää helteessä ja sateessa juostuani! :'D

    Saavuin paikalle kaksi minuuttia ennen konsertin alkua, ihan hyvä suoritus siis. Kaikki esiintyjät kävivät kertaalleen pyörähtämässä lavalla yleisöä moikkaamassa ja tässä vaiheessa jo meinasin pyörtyä - ja sitten sainkin odotella reilut kolme tuntia ennen kuin näin Miyauchin uudelleen, sillä tietysti hän esiintyi viimeisenä (mikä olisi selvinnyt hänen blogistaankin, mikäli minulla olisi ollut se pahuksen netti). Istuessani katsomossa nukahtamaisillani seuraamassa epäkiinnostavia esiintyjiä, mietin että niin mikäs kiire minulla olikaan tänne... Vaikka tokihan tuo oli odottamisen arvoista, varsinkin kun selvisi että Miyauchi oli jonkinlainen konsertin päätähti. Nimittäin siinä missä muut olivat esittäneet yhdestä neljään kappaletta, hän lauloi suunnilleen kymmenen jos nyt oikein laskin. Ja juontaja tuntui sekoavan melkein pahemmin kuin minä, kun sai kutsua hänet lavalle! Tähän väliin siis kuvia keikalta, muutoin tulee niin pitkää tekstipötköä etten jaksa kirjoittaakaan kohta. En jaksanut muokata kuvia mitenkään erityisesti, mutta kuvauskohteeni onneksi näyttää toki tarpeeksi hyvältä ilman muokkauksiakin.



Tosi toispuoleinen rajaus, mutta kun kuvan oikeassa laidassa oli jonkun jätkän pää joka ei näyttänyt nätiltä siinä. Tosiaan herrahan on ilmiselvästi huomannut erään nimeltämainitsemattoman, mielipuolisesti hymyilevän ulkomaalaisen tytön katsomossa ja rukoilee henkensä puolesta... Tämä on siis siitä kohtaa, kun kaikki esiintyjät seisoivat rivissä lavalla tapahtuman alussa esittelemässä itsensä.

... Ja sitten vaihdetaan vaatteet ja muututaan rokkariksi, kas näin.

"Katsokaa lentävä peruna" tai jotain 

Nyt hei hetkinen mä en tilannu näitä päitä mun kuviin! .__. 

Enkä muuten tilannut myöskään tuota... telkkaria?! Mutta siis, tämä kuva on keikan loppuvaiheilta ja kuvat siis loppuvat tähän, niiden lähes tulkoon sadan muun kuvan heilahtaneisuuden takia. Jos Takahashista oli vaikea saada ei-hytkähtäneitä kuvia silloin pari vuotta sitten, niin tästä tapauksesta en edes sano mitään. Takahashi sentään istui aloillaan...


    Minulla oli tietenkin hieno suunnitelma nimmarin saadakseni, olinhan Suomesta asti sentään tullut idoliani katsomaan! Konsertin loputtua ja esiintyjien hipsittyä pois lavalta yleisöä hyvästelemästä, hyppäsin ylös tuolistani ja kipitin lavalta myöskin juuri poistuvan juontajan luo. Kerroin kuka olen ja mistä, ja kysyin että pääsisinkö Miyauchia tapaamaan. Ja kyllä pääsin! Itse asiassa konsertin jälkeen olikin aulassa jonkinlainen fanitapaaminen, kaikki artistit kokoontuivat sinne ja heitä sai mennä moikkamaan. En tosin ollut tiennyt tästä, pisteitä siis omatoimisuudesta. Kysyin Miyauchilta osaako hän englantia, mutta ei harmikseni osannut kovin paljoa (ja nauroi kysymykselleni, ehkä japanilaiset siis tosiaan eivät ole kovin hyviä englannissa?). Kommunikointi sujui kuitenkin jotenkin, minä puhuin englantia ja hän japania, ja kumpikin ymmärsi sitten sen verran minkä ymmärsi! Mitään kovin syvällistä ei siis päästy juttelemaan - mikä on hyvin harmillista sillä minulla olisi ollut hänelle paljon asiaa - mutta sain kuitenkin nimmarin ja yhteiskuvan (!!) ja annoin hänelle teetä ja hunajaa Suomesta, toivottavasti hän pitää niistä! Ainakin vaikutti ilahtuvan kovasti. Ja sitten öö tässä kohtaa on erittäin vaikeaa olla fanityttöilemättä kauheasti, mutta kun olin lähdössä siitä niin hän otti minua suloisesti käsistä kiinni ja sanoi että ehkä näemme vielä joskus voi apua eikä minulla ollut ketään lyömässä minua selkään etten pyörry ;w; ♥ Psst en pyörtynyt silti, hyvä Raika!
... Ja tämän jälkeen käteni tuoksuivat Miyauchilta ja näytin junassa varmaan tosi normaalilta niitä nuuskiessani.



Nimmari! Nimeäni kysyttäessä mietin sekunnin sadasosan että kumman sanon, päädyin Raikaan. En pidä toistaiseksi vielä voimassaolevasta oikeasta nimestäni, joten halusin Miyauchinkin kutsuvan minua Raikaksi. Tosin r-kirjain tuottaa selvästi vaikeuksia ja näin minusta tuli sitten suunnilleen Laika :'D
Ps enkös löytänytkin nättiä paperia sitä varten?

Öh laatu katosi jonnekin ja minä olen äärimmäisen epäedustava mutta katsokaa nyt kuitenkin! ♥