lauantai 25. tammikuuta 2014

Kansivertailussa GDW 23-27


    Totesin Maisemakantiset-postausta tehdessäni, että kansien pohtiminen ja vertailu on ehkä minulle luontevampaa ja mielenkiintoisempaa kuin juoneen syventyminen. Joten sellaista sitten tästä lähtien! Tähän tulee nyt viisi kappaletta, seuraavaan luultavasti kolme ja katson sitten miten jaan nuo loput siitä lähtien. Viittä kerrallaan olisi looginen, mutta onko se sitten liian paljon, se nähdään tässä postauksessa. Huomatkaa myös, että nämä ovat toki vain minun mielipiteitäni, eivät mitään ehdottomia totuuksia.


    Värimaailman ero näissä on suuri, varsinkin vesi on kokenut totaalisen sävymuutoksen. Suomikannen värimaailma on kuitenkin enemmän mieleeni - kuten yleensäkin näissä -, sillä värit ovat lämpimämpiä ja pehmeämpiä kuin japaniversiossa. Japanilainen kansi toimii kuitenkin omaan silmääni kokonaisuutena paremmin, sillä suomalainen sukulaisensa kaatuu perspektiiviin. Se voisi olla hyvinkin nätti ja toimiva kokonaisuus, jos kuvassa olisivat vain ihan etualalla olevat koirat. Taaempana hyppäävät ja varsinkin nuo kivillä seisovat ovat häiritsevästi ristiriidassa taustaansa verrattuna. Muutoin tykkään kyllä molemmista. Ei noilla aalloilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa, enkä suinkaan ole ennenkään hehkuttanut Takahashin vedenpiirtotyyliä blogissani, eeei sinne päinkään...


    Näistä kahdesta pidän ehdottomasti japanilaisesta versiosta enemmän. Suomalaisessa kannessa on ongelmia itse piirroksen ja taustan asennon kanssa - puro näyttää taustalla nousevan kummasti viistona ylöspäin. Japanikannen kuvakulma sen sijaan on kunnossa, joten se näyttää näistä paremmalta. Myös saman purokuvan käyttö peräkkäisissä mangoissa häiritsee hieman, vaikka se tuokin enemmän yhdenmukaisuutta tapahtumapaikkojen suhteen. Japanilaisissakin kansissa on muistaakseni ainakin yhtä kuvaa käytetty kahteen kertaan, muttei kuitenkaan peräkkäisissä kansissa. 


    Nämä taas ovat niin kaukana toisistaan, että vertailukin menee hankalaksi. Molemmat ovat onnistuneita ja kauniita taustavalintoja ja ne sopivat myös piirrokseen hienosti. Jos jompi kumpi pitää nimittää paremmaksi, niin tunnelman puolesta ehkä suomalainen kansi pärjää tässä kohtaa. Koirat näyttävät siltä, että ovat nähneet jotain yllättävää ja miettivät, että mitäs nyt. Siihen tavallinen metsätausta sopii ehkä paremmin kuin rauhoittavaa tunnelmaa luova auringonnousu tai -lasku. Yksi lempikansikuviani kuitenkin, pidän enemmän tällaisista muutaman koiran tarkemmista kuvista kuin kauempaa kuvatusta laumasta.
    Tämä suomikansi erottuu muuten joukosta kehysviivojensa (tai mitä nuo nyt ovat) värillä, ainakin tähän mennessä kaikissa muissa ne ovat olleet valkoiset. Kuten ehkä tarkkasilmäisimmät muutes huomasivat, omassa yksilössäni on rypistymäviiva koko kannen poikki, nuo vaaleat viivat eivät tosiaan kuulu kuvaan. Kärsi reppana vahingossa hieman kun säädin sitä pysymään pystyssä hyllyssä D:


    Eh, menee taas suomikansien hillitymmän värimaailman ihasteluksi... Tosiaan kun toisessa on kirkasta sinistä ja vihreää ja vieläpä punaisia kukkakasveja tai jotain taustalla, ei liene vaikea arvata, kumpi minun silmääni miellyttää enemmän. Japanikannen kanssa minulla meni hetki yhdistää kesäiset kukat ja lumiläiskät toisiinsa, mutta totesin että kuvassa on varmaankin kevät. Joka tapauksessa oikein nättejä kansia nämäkin, myös japanilainen versio jos värejä katsoo vähän positiivisemmin. Suomikannen kuvasta kuitenkin pidän kokonaisuutena enemmän. Se on myös enemmän itse sarjan mukainen, kirjassahan on täys talvi menossa.


    Näistä pidän molemmista valtavasti! Japanikansien taipumus kirkkaisiin väreihin on tässä edukseen, sininen taivas näyttää ihanalta lumisen piirroksen kanssa. Toisaalta taas suomikannessa on kivan rauhallinen tunnelma, niin kiireellä kuin koirat selvästi ovatkin menossa. Voin aivan kuvitella tassujen ja läähätyksen äänet muutoin hiljaisessa pakkaspäivässä. Tämä on tähän asti ilmestyneistä suomikansista todellakin suosikkini. Piirroksenakin tämä on yksi niistä melko harvoista laumakuvista, joista pidän. Myös piirretty "alusta" toimii yleensä paremmin kuin valokuvan maaperälle sijoitellut hahmot.
    Tälläkin suomikannella on vähän perspektiiviongelmia, mutta jotenkin se ei itselläni ainakaan pistä silmään niin pahasti kuin 23. mangassa.

    Näin. Mitenkäs lukijat, oletteko tykänneet valokuvakansista suomalaisessa julkaisussa? Entä oliko viisi mangaa kerrallaan hyvä määrä? :3

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Uudenvuoden kuvia ja joululahjoja




    Niin se on taas yksi vuosi kulunut. Päästiinpäs siitä mokomasta kolmestatoista, hah! Löydettyäni kamerastani varsinaisen ilotulitus-asetuksen halusin tietysti kuvata raketteja mahdollisimman paljon. Mitään eeppisen hienoja kuvia tällä ei tokikaan saa (jokseenkin taiteellisia kylläkin), mutta yllätyin kuitenkin positiivisesti. Ilotulitusten kuvaamisessa on oma tunnelmansa, täytyy minunkin rakettipelkoisena kuitenkin myöntää. Huolimatta siitä, että varsinkin juuri kahdentoista aikaan yöllä satoi aivan jäätävän kylmää vettä, enkä minä ollut ulos sännätessäni napannut päälleni muita ulkovaatteita kuin kengät ja nahkatakin. Uudenvuodenlupaus numero 1; yritän hillitä intoiluani vähän? Ei tule onnistumaan!











    Joululahjani haluan toki esitellä myös. Tällä kertaa en varsinaisesti toivonut mitään Gingaan liittyvää. Sen sijaan toiveissa oli Soturikissoista Taivasklaanin kohtalo -kirja, sekä ramunea. Alun perin listaan kuului myös Kanjikirja, mutta sitä ei ilmeisesti ole enää saatavilla oikein mistään. Sen sijaan sain sitten pockyjakin taas. Itse lisäsin tuohon tilaukseen Urumilta vielä kaksi GNG-keräilytarrapussia, joissa tuli kummassakin kolme randomia tarraa. Asiakaskortti oli täyttynyt edellisellä tilauskerralla, joten siitä johtuvan alennuksen takia yhden tarran hinnaksi taisi tulla vain euro. Tarrat olivat siis joululahja minulta itselleni ;3
    Näiden lisäksi sitten sukulaisilta kaikenmoisia astioita ja koriste-esineitä.


Kummankin pussin sisällöstä kaikki tarrat tulivat kivasti samalle aukeamalle vihkoon. 


Erikoisseikkailu-teksti ei nyt halunnut oikein näyttäytyä mutta joo. Tykkäsin
kirjasta kovasti, vaikka esimerkiksi kissojen suunnitelmallisuus menikin joissain kohden yli 
kun vertaa tähän sarjaan näin yleensä. Annettakoon se anteeksi kuitenkin n_n'