maanantai 16. kesäkuuta 2014

Fuji-vuoren bussikierros



Kuvitelkaa, että tuossa oli joku tosi mielenkiintoinen otsikko, ja ettei tuota aloituskuvaa ole otettu meren rannalla jo päivää ennen bussimatkaa...


    Ilmoittauduin mukaan koulun aktiviteettilistaan kuuluvalle Fuji-kierrokselle lauantaiksi. Jouduin heräämään kolmen aikoihin, sillä edes täällä junat eivät kulje viikonloppuna niin tiuhaan kuin viitenä vilkkaimpana työpäivänä. Piti siis lähteä koululle hyvin aikaisella junalla, jos meinasin olla sovitulla tapaamispaikalla klo 6:30 kuten asiaan kuului. Tässä kohtaa hieno huomio - Shibuya on tosi autio lauantaina ennen kuutta aamulla. Oli jännä näky!
   Kohtasin ensimmäisen haasteen heti aamusta. Miten päästä sisään lukittuun rakennukseen? Tapaaminen oli sovittu Cross Towerin Starbucksiin, mutta joka paikassa ympäri rakennusta tuntui olevan estesäleiköt alhaalla - tästä ei mennä. Ninjailin hetken hämmentyneenä sinne tänne, kunnes löysin liukuovet, jotka eivät olleet lukossa. Sitten vain seisoskelin yksinäni aulassa, joka oli vielä autiompi kuin aamuinen Shibuya. Olinkin ainoa joka pääsi omatoimisesti sisään, lopuille porukasta turvamies sekä minä ja muut jo sisälle päässeet retkeläiset jouduimme aina neuvomaan tien. 
    Ohjaajamme ei ollut EF:n henkilökuntaa, vaan joku Japanissa asuva entinen oppilas, joka ei ollut koskaan johtanut aktiviteettia. Siispä matkassa esiintyi pieniä mutkia ja harhailua, kunnes löysimme bussin. Siitä eteenpäin meitä opastikin bussiretken oma ohjaaja (kyseessähän ei ollut yksityinen retki, EF oli vain ilmoittanut meidät yleiselle kierrokselle). Joten eipä muuta kuin matkaan - tyhjällä vatsalla ja ruokaa sai vasta yhden maissa. Vähän tuskaisa aamupäivä oli, täytyy myöntää.

    Selvisin kuitenkin pockyjen voimalla elossa vuorelle asti ja ostin Fujin muotoisia keksejä aamupalaksi. Ostin myös kahta erilaista suklaata. Ja vettä. Ja tuliaisia Suomeen. Sekä tietysti melonileipää! Löysin sitä nyt ensimmäistä kertaa, oi se oli hyvää. Eilen sain tietää että myös Shibuyan aseman lähettyvillä sijaitsevassa leipomossa tehdään melonileipää, pitääpä etsiä...
    Mutta siis, toisin sanottuna ostin paljon kaikenlaista koska öh pakkauksissa oli kaunis vuorimaisema joka houkutteli suuresti ostamaan tuotteen. Pidän vuorimaisemista.
    Ilma siellä ylhäällä oli ihanan viileä ja raikas, ja vuorivesi (onko tuo edes sana) mitä ostin parikin pulloa, on todella hyvää. Juon sitä nytkin kun kirjoitan tätä!

    Emme siis lähteneet vuorelle kiipeilemään, mutta näimme sen kuitenkin todella läheltä ja vieläpä harvinaisen hyvin. Sää suosi meitä, eikä vuori piiloutunut pilvien sekaan. Fujin lisäksi kävimme Narusawan jääluolassa sekä vesiputousta katsomassa. Matkaan kuului myös ruokailu, jossa sai valita yakinikun tai sushin. Minulta kysyttiin koululla vain että lihaa vai kalaa, joten valitsin kalan ja sain siis eteeni sushia. Harmi, jos olisin tiennyt että kalavaihtoehto on niinkin "tylsän tavallinen" olisin valinnut lihan...

    Mutta joka tapauksessa, retki oli todella mielenkiintoinen ja otin paljon kuvia. Siitä vaan selaamaan!





   Tuossa ylempänä kuvia matkan varrelta, sekä tässä sitten määränpäähän saavuttuamme otettuja:           





Emme menneet kovin ylös vuorelle, mutta tällaisia näkymiä sieltä oli alas:



Ja tärkein asia - ruokaa! Yakinikut sekä meikäläisen sushit:



Vielä yksi Fuji, ja sitten jääluolaan!


Luolan käytäviä reunustivat jääkasat. 

Tämä jäämuodostelma taisi kyllä olla sen ahtaassa ja pelottavassa luolakäytävässä mönkimisen arvoinen! Hyvin pieni kylläkin, mutta todella kaunis   
Kuvaan on muokattu vain reunukset ja ©-merkinnät, kivan näköinen noinkin. Olen ylpeä kamerastani, luolassa oli niin pimeää etten olisi uskonut saavani kunnon kuvia.
   

.... Ja koska muokkaaminen kuitenkin on kivaa niin. Ok ignoratkaa tämä, alempana on vesiputous! 



Ei kovin iso tämäkään, mutta kova ääni siitä lähti. En ollut koskaan nähnyt oikeaa vesiputousta, joten tätä oli oikein mukava käydä katsomassa n_n

torstai 12. kesäkuuta 2014

Pikakatsaus ympäristöön






Koulun ikkunoista otettuja kuvia. Piti tarkistaa pari kertaa että katsoinko nyt oikein, kun ensimmäisen kerran bongasin tuon tien yläpuolella sijaitsevan urheilupaikan!



 Shibuyan aseman kuuluisa Hachiko. Kävimme katsomassa tätä koulun kävelykierroksella, itse en valitettavasti muutoin näe sitä vaikka kyseisellä asemalla päivittäin hiippailenkin. Väärällä suunnalla nuo meikäläisen käyttämät junat...


Randomräpsy randomista risteyksestä? Tästä alkaa yksi shoppailualue, jota en tosin ole vielä juurikaan tutkinut. Kissakahvila on eri suunnalla! :D 


Kodin ja "kotiaseman" välisen reittini piristys - kalatunneli! Rakastan tätä, tosi sympaattista hei maalata alikulkutunneli täyteen mereneläviä. 


Sekä vielä maisemaa miun huoneen ikkunasta. Hyvin täyteen ahdettua täällä on rakennusten puolesta. 

... Ja ihmisten myös. Itse en ole vielä ihan totaaliseen ruuhkajunaan joutunut, mutta eilen näin junan johon aseman virkailija joutui ulkopuolelta tunkemaan ihmisiä. Ovet eivät muutoin menneet kiinni, virkailijan piti auttaa saamaan kaikki matkustajat sisäpuolelle. Hyrr toivottavasti vältän tällaiset jatkossakin!

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Miten löytää internet Japanista


    Niin, se ei ollut helppo tehtävä. Tässä tekniikan ihmemaassa ei selvästikään ole ikinä edes kuultu niin yksinkertaisesta asiasta kuin nettitikku. Isäntäperheelläkään (johon muuten kuuluu EF:llä työskentelevä mies ja hänen äitinsä, sekä kaksi kissaa ja koira) ei ole nettiä, ellei lasketa miehen puhelimen wifiä. Ja sehän toimii vain silloin kun hän on kotona, mitä tapahtuu harvoin - paitsi öisin tietysti, mutta jopa minun täytyy nukkua joskus! Tänään päätin kuitenkin kiduttaa olkapäitäni ja kantaa koneeni laukussa koululle - onneksi sain napattua junasta istumapaikan, sillä junamatka kestää melkein tunnin. Täällä koululla on wifi, jeij! Kuvien kanssa säätämiseen minulla ei valitettavasti ole tarpeeksi aikaa tällä kertaa, mutta kerron muutoin vähän kuulumisia.

    Eli. Lentomatka oli kamala, penkit olivat huonot niskalle joten päätäni särki ja lopulta sattui vähän joka paikkaan ja yliväsymyskin ilmeni pyörtymisen tunteena ja epätoivoisuutena. Loppumatkasta kuitenkin piristyin, kun aloin kurkkia ikkunasta ulos ja yritin bongata Japanin. Ensin näkyi vain pimeää lähinnä, kunnes kone sukelsi paksun pilvimaton läpi ja luulin sokaistuneeni valosta. Ylitimme yön ja päivän rajan, mitä ilmeisimmin... Seuraavaksi näkyikin maata ja lentokenttä. Tässä vaiheessa vasta tiedostin minne olin saapunut, eheh kestipä siinä kauan!
    Sopeutuminen ei muutoinkaan ole ollut helppoa, sillä minulla on hankala ruokavalio ja joudun todella vahtimaan syömistäni, etten vain ole allerginen millekään mitä annoksessa on. Joten olen kärsinyt nälkää ja laihtunutkin sen verran, että säikähdin aamulla kun vedin hameen päälle. Se on ollut melko tiukka, nyt se meni päälleni niin helposti että luulin jonkin sauman olevan rikki. Hoh. Onneksi löydän melkein joka päivä jotain syömiskelpoista lisää, joten uskoisin selviäväni elossa.

    Tähän mennessä olen käynyt kissakahvilassa (Peeta kuole kateudesta!!) sekä tyttöjen shoppailutaivaassa, Shibuya 109 -ostoskeskuksessa. Löysin sukkahousuja jotka ovat tarpeeksi vaaleita minulle, oi onnea ;w; ♥
Menen tuonne toki vielä monta kertaa, en millään saa ostettua kerralla kaikkea mitä tarvitsen. Ihanaa päästä kiertelemään ja katselemaan vaatteita, joista itsekin pitää! Suomessa lähinnä laahustan epätoivoisena kaupasta toiseen ja löydän hyvällä tuurilla jonkin vaatteen, jonka voin tuunata ihan siedettäväksi. Khöh.

    Siinä ehkä ne tärkeimmät asiat - olen elossa ja alun kitumisen jälkeen sopeudun tänne päivä päivältä paremmin. Kuvia tulee kun ehdin, minulla on huomenna muutama vapaa tunti koulun jälkeen. Lupasin mennä toisen suomalaisen tytön kanssa kissakahvilaan, ja hänellä on koulua pidempään kuin minulla joten voisin ehtiä postailla siinä välissä :3
    Ja hei jos haluatte kysyä jotain näistä ensimmäisistä päivistä tms (en millään saanut kerrottua kaikkea tälleen yhdessä postauksessa), niin kommenttiboksi on olemassa!

torstai 5. kesäkuuta 2014

Maailmanmatkaajan pikaopas





    Sain tämän eilen rakkailta heimolaisiltani (Peeta, Jyrki-Hanski ja Eeric), kun kävimme hohtokeilaamassa - mistä minulla tosin ei ole blogikelpoisia kuvia, koska en löytänyt tarpeeksi hyvää asetusta siinä valaistuksessa. Sen verran mainioita ohjeita nämä, että laitan ne tännekin! Joten kaikki matkaajat, muistakaa esimerkiksi kokea ihme, ottaa lääkkeet sekä varoa autoja ja syöpiä. Ja kaikkien tulee ottaa Peetalle kuvia kissakahvilosta! :D
    Tosin terveisten kertominen Miyauchille ei ehkä päde ihan kaikkiin reissaajiin. Mutta minun tapauksessani oi kyllä, kyllä kerron terveisiä jos suinkin saan tilaisuuden! Ja otan vapauden laskea että blogeillani on 39+38+82=159 lukijaa, joten voin varmaan vinkata hänelle myös että te kaikki haluatte hänet Suomeen käymään ja öö ehehe takaisin asiaan.

    Tosiaan, ylihuomenna koittaa tuomion päivä ja niin edelleen. Huominen tulee olemaan vielä raatamista pakkaamisen kanssa, vaikka olenkin kyllä jo raatanut matkalaukun kimpussa pari päivää. Käsilaukun olen jo pakannut lähes valmiiksi, melkoisen täynnähän tuo on kun siellä on läppärikin. Tältä päivältä alkaa olla varmaan kaikki tehtynä, koitan herätä huomenna aikaisin ja saada loput tavarat kasaan. Nyt voin varmaan viettää loppuillan kriiseillen ja Shebaa halien - kamala ajatella, etten näe tuota halieläintäni kolmeen viikkoon! Onneksi isäntäperheelläni on kaksi kissaa ja koira, olin hyvin iloinen tästä kun perhetiedot saapuivat. Toivottavasti kyseiset eläimet tykkäävät halailevista ihmisistä ;3

    Laitan tähän vielä kuvan saamastani läksiäiskortista, jonka kääntöpuolelta nuo elämänviisaudet löytyvät. Sen verran iso teos ettei meinannut mahtua kunnolla skanneriinkaan. Mutta on tämä ihana! Piirrokset ovat muutoin Peetan käsialaa, mutta Jyrki-Hanski ja Eerika-Eeric ovat piirtäneet kuulemma itse itsensä. Täytyy muuten sanoa, etten koskaan ole nähnyt itseäni noin söpönä! :'D