keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Miten löytää internet Japanista


    Niin, se ei ollut helppo tehtävä. Tässä tekniikan ihmemaassa ei selvästikään ole ikinä edes kuultu niin yksinkertaisesta asiasta kuin nettitikku. Isäntäperheelläkään (johon muuten kuuluu EF:llä työskentelevä mies ja hänen äitinsä, sekä kaksi kissaa ja koira) ei ole nettiä, ellei lasketa miehen puhelimen wifiä. Ja sehän toimii vain silloin kun hän on kotona, mitä tapahtuu harvoin - paitsi öisin tietysti, mutta jopa minun täytyy nukkua joskus! Tänään päätin kuitenkin kiduttaa olkapäitäni ja kantaa koneeni laukussa koululle - onneksi sain napattua junasta istumapaikan, sillä junamatka kestää melkein tunnin. Täällä koululla on wifi, jeij! Kuvien kanssa säätämiseen minulla ei valitettavasti ole tarpeeksi aikaa tällä kertaa, mutta kerron muutoin vähän kuulumisia.

    Eli. Lentomatka oli kamala, penkit olivat huonot niskalle joten päätäni särki ja lopulta sattui vähän joka paikkaan ja yliväsymyskin ilmeni pyörtymisen tunteena ja epätoivoisuutena. Loppumatkasta kuitenkin piristyin, kun aloin kurkkia ikkunasta ulos ja yritin bongata Japanin. Ensin näkyi vain pimeää lähinnä, kunnes kone sukelsi paksun pilvimaton läpi ja luulin sokaistuneeni valosta. Ylitimme yön ja päivän rajan, mitä ilmeisimmin... Seuraavaksi näkyikin maata ja lentokenttä. Tässä vaiheessa vasta tiedostin minne olin saapunut, eheh kestipä siinä kauan!
    Sopeutuminen ei muutoinkaan ole ollut helppoa, sillä minulla on hankala ruokavalio ja joudun todella vahtimaan syömistäni, etten vain ole allerginen millekään mitä annoksessa on. Joten olen kärsinyt nälkää ja laihtunutkin sen verran, että säikähdin aamulla kun vedin hameen päälle. Se on ollut melko tiukka, nyt se meni päälleni niin helposti että luulin jonkin sauman olevan rikki. Hoh. Onneksi löydän melkein joka päivä jotain syömiskelpoista lisää, joten uskoisin selviäväni elossa.

    Tähän mennessä olen käynyt kissakahvilassa (Peeta kuole kateudesta!!) sekä tyttöjen shoppailutaivaassa, Shibuya 109 -ostoskeskuksessa. Löysin sukkahousuja jotka ovat tarpeeksi vaaleita minulle, oi onnea ;w; ♥
Menen tuonne toki vielä monta kertaa, en millään saa ostettua kerralla kaikkea mitä tarvitsen. Ihanaa päästä kiertelemään ja katselemaan vaatteita, joista itsekin pitää! Suomessa lähinnä laahustan epätoivoisena kaupasta toiseen ja löydän hyvällä tuurilla jonkin vaatteen, jonka voin tuunata ihan siedettäväksi. Khöh.

    Siinä ehkä ne tärkeimmät asiat - olen elossa ja alun kitumisen jälkeen sopeudun tänne päivä päivältä paremmin. Kuvia tulee kun ehdin, minulla on huomenna muutama vapaa tunti koulun jälkeen. Lupasin mennä toisen suomalaisen tytön kanssa kissakahvilaan, ja hänellä on koulua pidempään kuin minulla joten voisin ehtiä postailla siinä välissä :3
    Ja hei jos haluatte kysyä jotain näistä ensimmäisistä päivistä tms (en millään saanut kerrottua kaikkea tälleen yhdessä postauksessa), niin kommenttiboksi on olemassa!

2 kommenttia:

  1. Oijoijoi, oon hirmuisen onnellinen sun puolesta :3 Toivottavasti päästään vielä joku päivä kissakahvilaan yhdessä! Saako sut muuten kiinni tosta sun sähköpostiosoitteesta, jonka kautta laitoit sen kuvan? (En uskalla laittaa viestiä :_DDD)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo sun pitää ehdottomasti päästä sinnekin! Siellä oli paljon kisuja ja hyvää teetä, teen siitä erillisen postauksen jossain vaiheessa ;3
      Ja joo saa, tosin hitaammin ku viestillä. Kuten tästä postauksesta selviää, täältä on yllättävän vaikeaa löytää nettiä :'DD

      Poista

Kuka tahansa, myös anonyymit, voi kommentoida - älkää ujostelko vaan kirjoittakaa ajatuksenne teksteistä, kuvista jne! :)
Kritiikkiä saa antaa, mutta epäasialliset kommentit poistan. Muistakaa siis käyttäytyä fiksusti!